Bufateekki

Jäimme jännäkakan jälkinmaininkeihin. Preludit on ruliteltu ja matkalaukulleni on löytynyt pysyvä osoite seuraaviksi kuukausiksi, viikoiksi ja päiviksi. Missään vaiheessa tapahtumarikasta/ tylsyyden kyllästämää elämääni en ole asunut meren äärellä ja herääminen vaahtopäiden pauhuun kiven muhkuroita vastaann on kerrassaan miellyttävää, vaikkakin toivoin että asuminen beachillä olisi tarkoittanut hiekkarantaa, rantabaaria ja paljaita tisumisuja, olin ja olen edelleen tyytyväinen asumispaikastani. Kuitenkin, kun vilaisen ulos ikkunastani, jonka edellinen asukas oli täyttänyt ”I love life” huulipunateksteillä, näen jo mainitun Tyniksen eli Tynkyn eli Tyrperventileerin, palmuja, parkkipaikan ja mukavanoloisen rantayökerhomenomesta, jonka bändit viihdyttävät minua mm. ”niin jykevä on rakkaus” versiolla paikallisella möngerryksellä. Myös ks. ”zombie-pesäkkeen” (kyseessä ei ole referenssi australian zombiin) asiakaskunta jaksaa ihmetyttää minua. Viime lauantai yöllä (jonka lupaan olevan viimeinen jonka vietän tiskaten kotono täällä ollessa) puoli viiden aikaan alkoi armoton naiskarjunta huudoin: ”Ayudame! Ayudame!” Toivottavasti tämä tähtönen on blokattu uusimpiin Holiwood (kuten se täällä kirjoitetaan) kauhurainoihin. Itsehän ajattelin ensimmäisenä, että melko aikasessa vaiheessa sitä meikäpoika-potrajoika saa vierestä vilkuilla kaapumiehen viikatetta tai vaihtoehtoisesti joukkojörnimistä yllätysseksiottein. Tämmöinen on minun puhtoinen lähiöni.
Tapasin kanuunankuularallissa kartanlukijana toimivan kämppikseni aamutuimaan ja yhdessä hänen sekä Kesyttäjäni kanssa suuntasimme taikasauvan iskusta maailman toiseksi suurimmalle jollekkin meriseinä-vettä-roiskuu-korkeelle-jee-jee ilmestymällä. Sitä kutsutaan Bufadora -nimellä ja joo joo on sekin nähtävyys, mutta sen verran oli matkausvat nupissa etten vastustanut ideaa enkä tajunnut olla innoissanikaan.
Pienikin luonnonmullistuma näillä seuduilla takaa turistikrääsäntuppaajien tungun. Ja kun on kyse Meksikosta ja hänen turistipuodeista, farmasiavalmisteilla on, sitoutumattomiin tilastoihin luottaen, suurin edustus. Kyse on kuitenkin ihan legitiimeistä bisneksistä ja kuten Suomessakin täällä ovat jykevät paukut reseptien alla ja osa jopa täysin laittomia ja kyllä Meksikossa on asioita, jotka ovat enemmän kuin aikuisten oikeasti laittomia, mutta sitä käsitellään tulevissa mietinnöissä enemmän. Täällä katuapoteekit mainostavat dieetti-, uni-, kipu- ja unilääkkeitä, joita ämerikän turisteriamokset sitten ostelevat alhaisemmin hinnoin. Voisin kirjoittaa enemmänkin bootsien sovituksesta, Bufadoran vesisuihkuista tai siitä kuinka paikallinen ksylofoni kuulosti kasibittiseltä Nintendolta, mutta tunnen sydämmessä huudon kaukaa aina sieltä Euroopan puolelta, joka toivoo kuulevansa apteekkikokemuksesta lisää. Oma aikomukseni ei ollut käydä liikkeissä, koska tuli semmoset varannot kaiken maailman sateenkaaren pillereitä tuli ostettua Suomesta mukaan, että kokonaisen kylän ruikuliplöröt ja ummenlammetukset olisi hoidettu. Kanuunankuula 2010 oli ilmeisesti ottanut askeleen kohti soraosuutta ja kämppis-Mendoza tarvitsi varikkopysähdyksen. Menimme yhteen näistä lukuisista puljuista. En tiedä oliko sillä vaikutusta, että vaaleahipiäinen hippiäinen kirmasi sisään kahden beige-beiben kanssa, mutta reseptiä tai ei, tämä herra olisi ahtanut taskumme täyteen jos jonkinmoista lievikettä. Mendoza ilmaisi halunsa paikallis-buranalle ja kun toivottu purtilo lyötiin tiskiin, alkoi Señor Farmasandorin tupperware-tyylinen esittely lasipöydän alla olevista antimista; valikoima, jonka kattaus meni aina Valiumista Vicodiniin ja jäästä rikkaruohoihin. Kaiken kruunasi vielä tiskin alta esiinkaivettu roskasäkki, jonka sisältö koostui pikkuisista muovipusseista erikokoisine ja värisine nappuloineen. Sananen opittua viisautta tähän väliin: Rakkaat lapset, elkää ostako näitä; nehän voivat olla vaikka sokeriplaseboja! Kun nyt mainitsin kokemuksen mikä jäi kokematta, mainittakoon myös osio rasti-ruutuun puolelta. Tulin maistaneeksi ensimmäiset churrot. Olihan ne hyviä ja tuoreita, mutta jos upporasvassa paistetut sokeroidut taikinatangot olisivat pahoja, olisiko Meksiko maailman toiseksi barskein valtio? Ostin myös komean nahkaisen lompakon, jota käytän tällä hetkellä ryöstölompakkona. Sitä odotellessa.